On tämä sitten kumma. Olimme viikonlopun poissa kotoa, tulimme vasta tänään kotiin ja koko ajan mietin tätä blogia että tarvii saada jatkoa tähän äkkiä kyhättyä etten unohda mitä on tapahtunut. Aika... säälittävää.
Lisäksi olisi ihan kamalasti haluttanut pelata lemmikeillä mutta kun pikkuveljeni ei omista kyseistä lisäriä ainakaan vielä.Täytynee seuraavan kerran raahata omat pelit mukana.  No, mutta se siitä ja jatketaan siitä mihin viimeksi jäätiin.

Viimeksi siis jäimme viettämään Sinin syntymäpäiviä.
Kasvettuaan teiniksi Sini teki päätöksen ja lähti melkein samantien kohti yliopistoa ja elämää nuorena aikuisena. Salla jäi siis talon ainoaksi lapseksi kun taas Sinillä oli edessään vaikka mitä uutta ja jännittävää.


Tässä Sini on nuorena aikuisena Yliopistolla. Sini majoittautui tietenkin ensiksi asuntolaan sillä eihän hänellä ollut rahaa omaa asuntoa vuokrata. Ja olihan se helppoa asuntolassa asua kun ruoan sai valmiina eteen eikä siis tarvinnut aikaa, eikä rahaa uhrata kokkaamiseen. Ja oma huonekin oli, ja kaikki tarvittava opiskelua varten saatavilla.Uusiin vaatteisiin ei paljoa ollut varaa, mutta tuo asu oli ihan siedettävä ainakin aluksi.
Sinillä kuitenkin oli toive. Hän halusi kiihkeästi liittyä osakuntaan ja mahdollisesti muuttaa vielä osakuntatalon asukkaaksi.
(Ja en ymmärrä mihin kuvia on katoillut, mielestäni otin niitä aika tavalla kun Sini oli yliopistossa)


Sini oli yhtä ahkera opiskelija kuin oli ollut koko lapsuutensakin. Hän jumppasi, luki, maalasi, kirjoitti esseitä ja teki lopputyötään päästääkseen huippuoppilaiden listalle. Silti tällä tytöllä oli aikaa myös muuhun. Sini yritti saada tarpeeksi hyvät välit Peroksidilan tyttöihin voidakseen liittyä osakunnan jäseneksi. Sini unelmoi myös omasta rauhasta omassa kämpässä ja keräsi siihen rahaa. Sen verran Sini raaski rahoistaan tuhlata, että palkkasi siivoojan. Asuntolassa kun asui niin monta possua, ettei Sinin aika olisi riittänyt jälkien siivoamiseen.

Aivan oikein! Sini on saanut viimeinkin kerättyä riittävästi rahaa voidakseen vuokrata oman asunnon. Sini nauttikin valtavasti oman asunnon ihanasta rauhasta. Ainoa miinus oli se että ruoka oli tehtävä nyt itse mutta ei sekään Siniä kovasti harmittanut. Eipä tarvinnut siivoilla muiden sottapossujen jälkiä enää.

Illalla Sini sai kokea jotain kummaa. Hänet tultiin laittamaan käsirautoihin. Eihän tyttöparka ollut edes tehnyt mitään. Vai oliko?


Olihan hän. Hän oli ystävystynyt kolmen salaseuralaisen kanssa, joten hänetkin otettiin salaseuran jäseneksi. Sini sai hienon puvunkin (josta ihan takuulla pitäisi olla kuva vaan ei ole), sen mustan mihin kuuluu violetit housut ja laamarintamerkki.
Eikä siinä vielä kaikki.


Sini sai kuin saikin luotua näihin tyttöihin niin hyvät välit että hänet hyväksyttiin osakunnan jäseneksi ja hetken miettimisen jälkeen Sini muutti myös osakuntataloon. Olihan siinä omat etunsa. Jos olkoon että neljä naispuoleista simiä on talossa mielestäni vähän liikaa. Mutta tytöillä oli toisistaan ainakin seuraa.
Tässä välissä myös Sinin pikkusisko, Salla oli kasvanut teiniksi ja lähtipä hänkin samantien kohti yliopistoa ja alkoi luoda suhteita Peroksidilan alkuperäisasukkaisiin, Siniinhän Sallalla oli jo aika hyvät välit.
Sallakin hyväksyttiin osakuntaan ja tyttö muutti myös osakunnan taloon.
Asta kyllästyi ensimmäisenä asumaan uusien tyttöjen kanssa ja päätti vaihtaa maisemaa. Toisena yliopistovuonnaan myös Salla päätti ettei yliopistossa elo ollut ihan sitä mitä hän oli kuvitellut ja jätti opiskelut kesken. Niinpä hän pakkasi laukkunsa ja palasi takaisin Nokialle aikuiseksi kasvaneena.
Toisin oli Sinin laita, Sini viihtyi vallan hyvin yliopistolla.


Tässäkin välissä kuuluisi olla kuva vaan ei ole.Olen pahoillani.
Kuitenkin, pidemmän päällä Siniä alkoi kovasti kyllästyttää tyttöjen kanssa elely ja hän päätti muuttaa osakuntatalosta pois. Hän vuokrasi pienen, kahden huoneen asunnon itselleen ja pienen pähkäilyn jälkeen perusti itse oman osakunnan. Osakunnan ensimmäiseksi jäseneksi Sini otti Toini Marttalan johon hän oli luonut hyvät suhteet jo ensimmäisessä asuntolassa ja salaseuran talolla ollessaan. Jotenkin sattui niin, että Sini sai Toinilta myös ensisuudelmansa. Mitään sen kummempaa tyttöjen välillä ei kuitenkaan tapahtunut, paitsi että onnettomat rakastuivat palavasti toisiinsa. Ei kuulunut suunnitelmiini se ollenkaan. Tytöt kuitenkin jatkoivat rauhallista kahdeneloaan osakuntatalossa eivätkä tehneet mitään kovin erikoista. Tarkoitan siis etteivät kihlautuneet tai alkaneet seurustella vaan olivat enimmäkseen kuin kämppikset.. Kunnes Sini teki jotain vallan kummallista. Hän meni umpirakastuneen Toinin nähden flirttaamaan täysin tuntemattomalle pojalle. Toini suuttui aivan silmittömästi sekä Sinille että sille pojalle. Se oli Toinin puolelta sen rakkauden loppu, Sinin tunteet kylläkin säilyivät aika hyvin ennallaan.Aika kova palautus Toinille maanpinnalle mutta hyvin tyttö siitä toipui. 

Sini sai muutoistaan ja Toinin pettämisestä huolimatta yliopiston läpi ja koitti sekin päivä kun tyttö valmistui. Parhain mahdollisin arvosanoin! Sini ei halunnut pitää minkäänlaisia juhlia vaan halusi palata äkkiä Nokialle auttamaan hieman varatonta perhettään.

Taustalla siis osakuntatalo, ja juuri aikuiseksi hurahtanut Sini. Huomatkaa hiusten muuttunut väri. Mielestäni musta sopii Sinille paremmin kuin punainen ja siksi tyttö (anteeksi, nyt jo nainen) vaihtoi hiustensa värin punaisesta mustaksi.
Sini siis palasi takaisin kotinaapurustoonsa, ja ajattelin seuraavassa osassa vähän kertoa mitä siellä tapahtuu. Kurkistamme myös mitä yliopistonsa keskeyttäneelle Sallalle kuuluu. 

Olen todella pahoillani että kerronta taitaa olla aika töksähtelevää ja nopeatempoista kun niitä kuvia on niin mystisesti kadonnut. Jos ne vain löytyy, lisäilen ne myöhemmin tarinaan.